6.7.2015

Millä silmillä näkee tärkeimmän?

The spiral of hope: seeing with new eyes (kuva kirjasta Active Hope)
Olen ehkä rakastunut. Tai ehkä ennemmin ihan vaan rakastan, tai ehkä tämä onkin jotain muuta - semmoista hiljaista, hitaasti kehittynyttä ja kehittyvää, monimutkaista ja monitahoista.  Sanon monta kertaa ehkä, koska sana "rakkaus" johdannaisineen ja oletuksineen herättää minussa kovasti hämmennystä. Mitä se on, mitä se ei ole, kuka päättää ja määrittelee, media vai maistraattiko? (Saisinko nähdä asiaan liittyvän lainsäädännön liitteineen?)
Puhun ehkä mieluummin kuolemasta...

6.5.2015

Kuppi teetä ja majapaikka tuskalle

 Honoring our pain: kuva kirjasta Active Hope
 "Niin vaikeita asioita, ettei niitä pidä ajatella, ettei mene toimintakyky." Entä kun ajattelin jo? Entä kun hän, joka neuvoi olemaan ajattelematta ja elämään elämää, ajatteli tarpeeksi todetakseen, ettei haluakaan ajatella?

Viime vuosina olen yrittänyt ajatella erityisesti niitä pelottavia asioita, jotka aiheuttavat tuskaa johon luulee voivansa tukehtua. Koska no, vaihtoehdot tuntuivat vielä pelottavammilta. Kun tajuaa, että ei voi nukkua ennen kuin laskee päänsä sängyn reunan ali ja varmistaa, että siellä ei ole krokotiiliä.

10.3.2015

Väsyneiden vaikuttajien varikko?

Fastholman paratiisi, Helsinki, 2012. Kuva Hanna Kaisa Vainio
 Ihminen jaksaa paljon ja pitkään. Sen jälkeen kun luovuus ja into on kadonnut, jaksaa vielä puskea projektia, senkin jälkeen vielä kävellä ja etsiä vettä. Onko bönärisaikulta helpompaa vai vaikeampaa palata maailmanparantajaksi ja aktivistiksi kuin palkkatyöhön? Palkkatyöstä pois jäämisen sanotaan olevan vaikeaa: syyllisyyttä, ammatti-identiteetin ja omanarvontunnon romahtamista, häpeää.

2.3.2015

Siitä mitä on nyt

Kiitollisuus: kuva kirjasta Active Hope, Macy & Johnstone, väritys allekirjoittaneen
 Kiitollisuus - sen muistamista, että elämäni hyviin juttuihin liittyy useimmiten joku muu, ihminen, eläin, aurinko tai kivi. Joku tai jokin minun yksinäisyyteni ulkopuolella. Sen miettiminen kannattaa, koska se muistuttaa virvoittavasta yhteydestä ja luo luottamusta, turvallisuutta ja anteliaisuutta. Tutkimustenkin mukaan hyviä asioita miettivät ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin muut. Tätä on oikeasti selvitetty kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa näytettiin, että kiitollisuus ei johtunut onnellisuudesta, vaan toisinpäin.*

26.2.2015

Kuinka kohdata vaikeudet tulematta hulluksi?


Yöpöydältäni löytyy lohdullinen kirja. Kirjoittajat eivät anna neuvoja kampanjan tai oman ajankäytön  tehostamiseksi:  he kirjoittavat kiitollisuudesta, myötätunnosta, yhteyksien vaalimisesta, sisäisen kehittymisemme tärkeydestä. Näitä kaikkia järjissään pysymiseen ja pitkäjänteiseen toimintaan tarvitaan. Macyn aiempiin, melko rönsyileviin teoksiin verrattuna kyseessä on mielestäni kompakti ja selkeä, yleistajuinen kirja. Opetukset pohjaavat muualtakin tuttuun tietoiseen läsnäoloon ja tunteidensa sekä muun olemassa olevan lempeään hyväksymiseen.

15.2.2015

Toivomisen ja toiveikkuuden vapauttava ero


Entä jos toivo olisi niin kuin avioliitto ennen vanhaan, tahdon kysymys? Lähes mummuni ikäinen luontoaktivisti Joanna Macy kirjoittaa aktiivisesta toivosta, sellaisesta, johon ei tarvita optimismia: "Active Hope is a practice. Like tai chi or gardening, it is something we do rather than we have." Sellaiseen ehkä pystyn, sisulla ja no, koska tahdon.