2.3.2015

Siitä mitä on nyt

Kiitollisuus: kuva kirjasta Active Hope, Macy & Johnstone, väritys allekirjoittaneen
 Kiitollisuus - sen muistamista, että elämäni hyviin juttuihin liittyy useimmiten joku muu, ihminen, eläin, aurinko tai kivi. Joku tai jokin minun yksinäisyyteni ulkopuolella. Sen miettiminen kannattaa, koska se muistuttaa virvoittavasta yhteydestä ja luo luottamusta, turvallisuutta ja anteliaisuutta. Tutkimustenkin mukaan hyviä asioita miettivät ihmiset ovat onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin muut. Tätä on oikeasti selvitetty kontrolloidussa tutkimuksessa, jossa näytettiin, että kiitollisuus ei johtunut onnellisuudesta, vaan toisinpäin.*
Onnelliset ihmiset harjoittavat kiitollisuutta esimerkiksi pitämällä kiitollisuuspäiväkirjaa: mikä oli tänään hyvin, mistä iloitsin, kuka tai mikä sen mahdollisti?

Aktiivisen toivon ohjelmassaan Macy ja Johnstone kehottavat realistiseen kiitollisuuden viljelyyn: asiat eivät muutu paremmaksi pelkällä ajatuksen voimalla, pahoista asioista ei ole tarkoitus kiittää, eivätkä kirjoittajat vetoa edes universumin siunauksen houkutteluun. Psyykkaamisen sijaan tarkoitus on suunnata ajatukset siihen, mikä on hyvin, jotta huomaamme että vielä kannattaa elää ja auttaa ystävääkin - koska moni asia on hyvin, juuri nyt. Minä hengitän, juon kraanasta puhdasta vettä, tunnen sen valuvan vatsaani, myhäilen ystävien postaamille vauvakuville ja kissavideoille. Koska minulla on puhdasta ilmaa ympärilläni, vettä, vatsa ja ystäviä, yhteisö.

Tämän artikkelin kirjoittaminen on ollut yllättävän vaikeata. Usein en osaa olla kiitosteni perään murehtimatta liekö tätä puhdasta ilmaa, näitä orastavia vihreitä lehtiä ja näitä turvallisia katuja vielä on muutaman vuoden päästä.  Illalla luin Eckhart Tollea:
Oletko koskaan kokenut, tehnyt, ajatellut tai tuntenut mitään läsnä olevan hetken ulkopuolella? Kuvitteletko, että joskus voisit? Onko mahdollista, että jotakin voisi tapahtua tai olla läsnäolevan hetken ulkopuolella? Vastau on aivan selvä, eikö totta?

Mitään ei koskaan tapahtunut menneisyydessä. Se tapahtui läsnäolevassa hetkessä.

Mitään ei koskaan tapahdu tulevaisuudessa. Se tapahtuu läsnäolevassa hetkessä.
Tolle** puhuu minulle siitä, miksi tulevaisuuden pelkääminen on niin lamauttavaa: sille ei voi nykyhetkessä tehdä mitään. Ajatuksissa, kuten pahassa unessa, verenhimionen peto tulee vääjäämättä lähemmäksi ja lähemmäksi... ja sitten herään tai lakkaan ajattelemasta. Ruumiini ja mieleni tuntuu raskaalta, pelkään tulevaisuutta ja nukkumista.

Ihmisen mieli on jännä. Omani unohtaa melko helposti, että hyviäkin asioita tapahtuu ja alkaa pyörittämään varsin negatiivista filmiä: vaikeina aikoina ystävät pettivät, kukaan muu ei tajua maailman tilan vakavuutta ja mitään ei ole enää tehtävissä, kuolemme kohta kaikki... Usein tarvitsen jonkun muistuttamaan, että olen aina voinut luottaa ihmisiin, elämään. Mustimmista hetkistä olen päässyt yli, ystävä on pitänyt kädestä tai sitten sisälläni oleva, aiempien kohtaamieni ihmisten minuun iskostama usko elämään on kantanut. Miettiessäni ihmisiä, jotka minua ovat auttaneet matkan varrella, ajatus kuolemastakin tuntuu vähemmän yksinäiseltä. He ovat tehneet kanakeittoa kun sairastuin hostellissa, lainanneet rahaa kun hukkasin omani ja kysyneet suoraan mietinkö itsemurhaa, kun puhuin pimeydestä.

Kun tajuamme mitä kaikkea olemme saaneet, olemme myös valmiimpia jakamaan muille, sanovat Macy ja Johnstone. Kun keskitymme siihen, mikä on tärkeintä, pääsemme myös helpommin irti esimerkiksi kuluttamisesta.

Tästä voi vaikka aloittaa:

  • Maapallolla elämisessä rakastan...

  • Lapsena minulle taianomainen paikka oli...

  • Vietän mielelläni aikaa...

  • Ihminen, joka auttoi minua uskomaan itseeni...

  • Arvostan itsessäni....

*Emmons & McCoullough, "Counting blessings versus counting burdens: and experimental investigation of gratitude and subjective well-being in daily life," Journal of Personality and Social Psychology, 2003.

**Eckhart Tolle, Läsnäolon voima, Basam Books.

1 kommentti: